Gnab mediassa

Poimintoja Gnab Collectiven vuosien varrella saamista arvioista ja muista mediahuomioista.

REVERIE:
Hufvudstadsbladet, Isabella Rothberg 4.3.2016: Framtiden, hör du mig? (link)
”Återigen har Martina Marti skapat ett litet stort verk, präglat av en tilltalande mystik, mjukeht och betänksamhet.”

Mad House, Miissa Rantanen 5.3., Katsojan kirjeitä: Reverie -sarjakuvakirje (linkki)

Kujerruksia-blogi, Linnea 7.3.2016: Lavalta: Reverie (linkki arvioon)
”Monimediainen esitystapa toimii hämmentävän hyvin, tuntuu luontevalta seurata kankaalta samaan aikaan Emma Suomisen upeita videoita ja Sipilän ja Virmakosken liikettä. Romulus Chiciucin musiikki täydentää hienosti kokonaisuutta, lisäksi hänen puuhailunsa dj-pöydän takana toimii jonkinlaisena vastapainona esityksen tietylle rauhalle ja keveydelle.”

POLKU:

Kujerruksia-blogi, Linnea, 9.5.2014: Lavalta: Polku (linkki arvioon)
”Esityksen jälkeen olo on rauhoittunut. Kiire on poissa, olo on seestynyt. Tuntuu, kuin olisi meditoinut.
Polun aikana ehti hengittää, ajatella. Välillä laittaa silmät kiinni ja kuunnella.

Pihin Naisen elämää -blogi, 9.5.2014: Pysähtymistä tarjoava Polku (linkki arvioon)
”Polun alussa huomasin pyristeleväni esityksen hitautta vastaan mutta loppupuoliskon musiikkiesityksissä olin jo antautunut. Hitaasti poukkoileva elämänlanka ja kaunis musiikki oli nautinnollinen kokemus. Polku vaatii katsojaltaan varsinkin alkuun kärsivällisyyttä ja rauhoittumista. Kauniisti rakentuva lopetus oli kuin lahja pysähtymään malttaneille katsojille. Kannatti pysähtyä. Suosittelen esitystä erityisesti sinulle, joka olet juuri nyt jossakin elämäsi risteyskohdassa etkä pelkää istahtaa asian äärelle kokeilevan teatterin parissa.”

Helsingin Sanomat, Maria Säkö, 11.5.2014: Huudosta kasvaa vahva ele (linkki arvioon)
”Kaikenlaisia sloganeita esityksestä voisi kehitellä, mutta tosiasia on, että tätä esitystä ei voi kuin rakastaa.”

Hufvudstadsbladet, Isabella Rothberg, 12.5.2014: Vandrare leder publiken genom snårskog av frågor
”Polku är en kontemplativ föreställning som växer och ändrar skepnad, också helt konkret på scenen tack vare Eero Tiittulas suggestiva scenografi och Ville Virtanens fina ljusdesign. I slutet rullas några garnnystan upp, trådarna spänns upp över scenen som nu förvandlas till en cirkusestrad. Tråden som då och då stannar upp i knutar, för att sedan fortsätta löpa åt nya håll blir en variant av sti- gen med alla dess vägdelare och val.

Kulttuurikuuri-blogi, Meri Liukkonen, 27.8.2014: Ihastuttava Polku osui tunteisiin (linkki arvioon)
”Joskus kokee jotain niin hienoa, että joutuu kunnon tunnekuohun valtaan.”

Hamlet private:

Martina Martin haastattelu Extempore.fi:ssä (23.9.2014): Mad House -taustapiru: ”Taide tarvitsee sinua” (linkki haastatteluun)

Hamlet private Italia:

Il Tamburo Di Kattrin, Margherita Gallo, 18.3.2014: LC14 Play with Us – Gli spettacoli (linkki italiankieliseen arvioon):
…A lonely experience, Hamlet private by ScarlattineTeatro, for one spectator only. Sitting on a café table, one is led by card reading based on cards which are elaborated images of Hamlet, not just tarots. Shakespearian characters and events are now a patchwork of your past and possible futures. All springs from a silent question which the spectator asks himself, answers, if come, sediment exactly there, in the space of personal reflection…

Krapp’s Last post, Mario Bianchi, 19.3.2014: Luoghi Comuni, Tutti a caccia di spettatori ‘attivi´ (linkki italiankieliseen arvioon):
With Hamlet private by ScarlattineTeatro, meaningful and exciting, relationship is one-to-one, in a public/private space, in a café backroom. Based on the striking script by Martina Marti, shaped by Giulietta Debernardi and Marco Mazza, the compared illustrated card reading originates a sort of self-analysis, nearly a confession, the whole spectator’s privacy. He, ruler of the scene, shuffling and analysing the cards to his taste, has the chance to explore and examine his own feelings comparing them to Hamlet’s, since the greatness of Shakespearian masterpiece is that Hamlet’s questions are, four centuries after, our questions too.

Hamlet private Suomi:
Verkkolehti Skenet.fi,
Maria Säkö, 13.12.2012: Hamlet private on yksilöllinen kokemus (linkki arvioon)
”Monikerroksisesti elämästä teatterina ja teatterista elämänä kertova Hamlet sopiikin erinomaisesti materiaaliksi, jonka kanssa katsoja voi yhdessä näyttelijän kanssa koetella omia jokapäiväisiä roolejaan ja naamioitaan sekä sukeltaa perimmäisiin kysymyksiin.”

Helsingin Sanomat, Suna Vuori, 15.1.2013: Talmeh kyseenalaistaa tahtosi (linkki arvioon)
”Tekijöiden tavoite – tutkia sitä, miten yksi näytelmä voi ajasta toiseen kuvata niin monenlaisia ihmisiä, heidän ominaisuuksiaan, suhteita, valintoja ja tilanteita – täyttyy moneltakin osin. Kaiken lisäksi se on universaali, ainakin sikäli kuin Hamletin tarina on katsojille tuttu.
Helposti lähestyttävä ja lämmin Cécile Orblin esittääkin Hamlet Privatea paitsi suomeksi myös ruotsiksi, ranskaksi ja englanniksi ja on jo kiertänyt esityksellä muun muassa Islannissa.”

Esitys-lehti, Sanna Uuttu, 1/2013: Hamlet (keskustelu)
”Gnab Collectiven pientuotanto ohittaa kaikki nimen tuomat oletukset. Katsoja, joka voi valita esityskielen suomesta, ruotsista, englannista ja ranskasta, saa henkilökohtaisen luennan Shakespearen Hamletista. Mikäli maailman tunnetuin draamateos olisi tarotia vastaava rikas mystinen järjestelmä, mitä se kertoisi katsojan elämästä?

Väkevä, Lotta Kähkönen, 1/2013: Räätälöity Hamlet
”Esityksen lähtökohtana toimiva kokemuksellisuus sekä vahva tietoisuus valtasuhteista ja eroista tekevät siitä feminististä teatteria. Poliittista se on erityisesti siksi, että korttien teemojen avulla katsojaa muistutetaan normatiivisen vallan vastustamisesta. Hienovaraisella taajudella liikkuva, eroja kunnioittava esitys sysää liikkeelle ja rohkaisee lempeästi katsojaa tarttumaan muutokseen.”

Hufvudstadsbladet, Isabella Rothberg, 10.6.2013: Blodbad på kinakrogen (osana kolmen esityksen arviota Hangö Teaterträffista 2013)
”Överraskande lätt ger man sig hän åt hennes korttolkningar och hamnar i en ganka personlig och icke-teatral upplevelse. Orblin ger ändå tryggt sällskap på vägen. Vid kafébordet blir Hamlets resa plötsligt ens egen.”

BANG!:

Helsingin Sanomat, Lauri Meri, 21.8.2009: Bang! Seikkailee tyylikkäästi epookissa (linkki arvioon)
”Epätäydellisyyden kanssa kilvoitteleminen tarjoaa runsain mitoin maallista kosketusta. Aihe ei ole atsojan kannalta erityisen houkuteleva, mutta kokonaisurytmitys tekee esityksestä puhuttelevan kokemuksen.”

Teatteri-lehti, RM, 6/2009: Teatteri ja jotain ihan muuta (osana kolmen teoksen arviota Helsingin Juhlaviikkojen esittävän taiteen teoksista 2009)
”Korjaamon Kulmasalissa nähty esitys poukkoilee eri suuntiin ja paljastaa tekemisen prosessit. Sen ilmavassa dramaturgiassa kolme esiintyjää astuu rooleihin ja niistä pois. Cecilé Orblin on lumoava, ilmiömäinen esiintyjä. Komediennen tavoin varsin tanssilliseen ilmaisuun yltävät myös Samuli Roininen ja Antti Mäkelä.”